AkiHeiskanen11 Asiaa yhteisöllisestä näkökulmasta johtamisessa ja kuntajohtamisessa. Tavoitteeni on saada ihmiset aktiivisiksi ja onnistumaan, siinä mitä tekevätkään.

Johtamisajattelun perusta

Johtamisajatteluni

olen pohtinut, miksi johtamisajatteluni on muodostunut sellaiseksi kuin se on.

Ajattelen, että elämänhistoriamme ja kokemamme asiat vaikuttavat siihen, mitä meistä tulee ja miten asioista ajattelemme. Karrikoiden sanoen, olemme historiamme tuotoksia ja kuitenkin meillä on koko ajan mahdollisuus oppia uusista kokemuksista, uusista mielenkiinnon kohteista ja siitä, kuinka pystymme rehellisesti katsomaan peiliin ja reflektoimaan omaa tekemistämme. Tulevaisuus on siis lohdullinen, minulla on aina mahdollisuus tehdä valintoja ja tekoja, jotka tekevät minusta paremman ihmisen, isän, puolison, esimiehen, johtajan ja kaverin.

Tässä tekstissä pohdin, miksi itse ajattelen asioista siten kuin ajattelen.

Minä koen, että olen saanut elää turvallisen lapsuuden ja lapsuudesta olen saanut monta tärkeää arvoa elämääni. Arvoista ei puhuttu, mutta se kuinka esimerkiksi isäni suhtautui erilaisiin asioihin ja ihmisiin, kertoi hänen vahvoista arvoistaan. Näitä arvoja tunnistan nyt omassa elämässäni. Ne ovat arvoja, jotka ovat jalostuneet eteenpäin ja joista olen tullut tietoiseksi oman työurani kautta.

Vahvimmin muistan sen, että isäni oli tarkka rehellisyydestä. Hän oli hyvin humaani ihminen, joka näkyi siten, että hän suhtautui auttavaisesti erilaisiin ihmisiin ja pyrki omaa vaivaansa säästämättä auttamaan heitä. Itse olin usein näissä tilanteissa hänen mukanaan. Hän pyrki auttamaan ihmisiä, eikä kritisoinut heidän valintojaan.

Joukkueurheilussa saadut kokemukset yhdessä tekemisestä, yhteiseen päämäärään pyrkimisestä ja yhteishengestä on asia, joka varmasti jollakin tapaa näkyy siinä, minkälaista kulttuuria ja henkeä pyrin luomaan. Joukkue ja urheilu oli jokapäiväistä elämääni kuitenkin 30 vuotta ja edelleen tapaan näitä kavereita säännöllisesti.

Valmentaessani lapsia, nuoria ja aikuisia tajusin, kuinka erilaisia ihmiset ovat ja että on oltava tosi herkkä omassa toiminnassaan, että osaisi kohdella jokaista hänen vaatimallaan ja persoonaansa sopivalla tavalla.

Ensimmäinen johtajakouluni oli varusmiespalvelus ja siellä aliupseeri- ja upseerikoulu. Varsinkin RUK ja sen jälkeinen kokelasaika kasvatti johtajaksi. RUK:ssa oli nerokas tapa opettaa nuoret miehet vastuuseen ja johtajan rooliin. Siellä ei ollut varusmiesjohtajia, vaan jokainen reserviupseerioppilas oli esimiesrooleissa vuorollaan vertaisilleen, tätä toteutettiin systemaattisesti kaikessa. Alusta alkaen kaikki tehtävät jaettiin ja kaiken tason roolit jaettiin mielle oppilaille. RUK:ssa käytettiin roolimuutosta hienosti. Tämän lisäksi siellä oleminen oli suhteellisen vaativaa niin fyysisesti kuin henkisesti ja tällä on varmasti ollut iso merkitys itselleni ja tiettyjen ominaisuuksien harjaantumiseksi.

Olen kouluttautunut terveydenhoitajaksi ja psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Työskentelin useamman vuoden psykiatriassa, lasten, nuorten ja aikuisten parissa. Varsinkin lasten ja nuorten kanssa työskennellessä luin paljon lasten kehitykseen liittyvää kirjallisuutta, oppiakseni ymmärtämään mistä mahdolliset pulmat lasten ja nuorten elämään syntyvät. Myöskin työyhteisöt psykiatriassa opettivat minua tasa-arvoiseen työskentelyyn, kukaan ei "tiennyt” asioita, vaan niistä keskusteltiin yhdessä ja kaikkien mielipidettä osana kokonaisuutta arvostettiin. Täällä sain myös ensimmäisen kosketukseni yhteisöllisyyteen.

Ajauduin jo tässä vaiheessa esimiestehtäviin ja aloitin hallinnon opintoja. Siirryttyäni päihdetyöhön pääsin yhteisöllisyyden maailmaan todenteolla kiinni, Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa oli aloitettu kehittämään toimintaa yhteisöllisyyden mallin mukaan. Tässä vaiheessa mukaan tuli HAMK, jossa oli vahvaa osaamista yhteisöllisyydestä ja Rogersilaisesta humanismista. Näiden ajatusten pohjalta, osaavien keskustelijoiden, teorian, koulutuksen, kirjojen ja omien kokeilujen kautta kehitettiin yhteisöllistä toimintamallia ja yhteisöllistä johtamista. Mainiemessä saadut onnistumisen kokemukset, työyhteisön toimivuus ja asiakkaiden kanssa saadut kokemukset ovat olleet pohja sille, mitä ajattelen johtamisesta ja osallisuudesta nyt. Mainiemessä oli tähdet kohdallaan, siellä oli älykäs johtaja, joka osasi antaa vapautta meille innokkaille tehdä, kokeilla ja loistaa. Hän tuki koko ajan vahvasti yhteistä näkemystä, sitä mistä oli yhdessä päätetty, siitä huolimatta, että asiat eivät aina menneet niin kuin oli ajateltu.

Yhteisöhoidon koulutuksissa tuli eteen itselleni merkityksellinen kirja, Kari Murron kirja prosessijohtaminen. Kannoin kirjaa monta vuotta laukussani ja palasin siihen yhä uudelleen ja uudelleen, kirjan malleja mukaellen Mainiemen palaverikäytännöt ja sisältö muodostui sellaiseksi kun ne muodostuivat. Edelleen tuon kirjan ajatukset ovat mukana kun mietin, miten työyhteisön palaverit sisällöltään ja toiminnaltaan on järjestettävä. Oivalsin vuorovaikutuksen, turvallisuuden, luottamuksen ja avoimuuden merkityksen ja mitä niiden syntyminen työyhteisössä vaatii. Aloin ajatella työyhteisöä kulttuurin kautta ja että työyhteisön kehittäminen on kulttuurin muuttamista. Asiakaskeskeisyys tuli tärkeäksi, asiakkaat otettiin keskiöön, valtaa ja vastuuta jaettiin rohkeasti, työyhteisö oli terveen kriittinen omaan tekemiseensä ja koetteli asioiden edistämisessä omia rajojaan oppien virheistä ja saaden hienoja onnistumisia. Mainiemen työkavereilta opin paljon ratkaisukeskeisyydestä, tarinallisuudesta ja toiminnallisista menetelmistä. Tämän pohjalta myös itse opiskelin ratkaisukeskeisyyttä, joka on osa johtamisajatteluani tänä päivänä. 

Tässä kohtaa aloitin yliopistossa hallintotieteen opinnot, kunnallispolitiikka pääaineena. Yliopisto opetti minut kirjoittamaan, se opetti tieteellistä ajattelua, teorioita. Yliopistossa yhteisöllisyys laajeni verkostoteorioihin, joissa huomasin olevan paljon yhteistä yhteisöllisyyteen. Verkostoteorioiden kautta kiinnostuin dialogisuudesta, joka mielestäni vei yhteisöllisyyden vielä syvemmälle tasolle. Lukemalla käytännössä johtamistyötä tehneiden, omiin kokemuksiin pohjautuvia kirjoja, olen oppinut valtavasti heidän viisaudestaan. Näitä viisauksia olen voinut soveltaa omaan työhön ja niiden pohjalta olen voinut kehittää omaa ajatteluani.

Mainiemessä oivalsin asiakkaiden kanssa ensimmäisen kerran mikä voima luottamisella on ihmisiin, se että sanotaan, minä luotan sinuun. Luottamuksen näyttäminen konkreettisessa tekemisessä, sai asiakkaissa ihmeitä aikaan. Eheytymistä, voimaantumista ja aktivoitumista, asioita, jotka kantoivat heitä eteenpäin. Tästä jäi mukaani ajatus luottamisen voimasta ja hienoa, että siitä nyt on myös paljon kirjoitettu ja puhuttu myös johtamisen kautta.

Viimeisenä ajatuksiini on vaikuttanut Pilates- ja Method Putkisto -opinnot Marja Putkiston johdolla. Marjan kokonaisvaltainen ajatus ihmisestä, mielen ja kehon yhteydestä, ihmisen kehon viisaudesta ja oman harjoittelun kautta tutustuminen tähän asiaan tarkemmin, on tuonut entistä enemmän tietoisuuteeni ihmisen kokonaisvaltaisuuden ja miten oma ajattelumme vaikuttaa kehoomme ja siihen miten hahmotamme itsemme ja kuinka voimme. Siis minkä henkisen tilan luomme itsellemme. 

Valmentava johtaminen on tullut oman ajattelun kehittymisen ja käytännön kokemusten kautta, kun olen pohtinut, mitä johtaminen oikeastaan onkaan.

Kaikki yllä kirjoitettu histoani ja kokemukseni on pohjalla, mistä oma  ihmiskäsitykseni on muodostunut.  Ihmiskäsitykseni pohjautuu aiempaan työuraani, kasvatukseeni, mutta myös siihen, että luin aikoinani paljon psykologian, sosiologian ja etiikan kirjallisuutta, kuten yhteisö- ja pedagogiikan guruja; Rauhala, Kaipio, Murto, Maxwell Jones, Anton Makarenko, Freire ja monia filosofeja suomesta ja maailmalta. Minä ajattelen, että ihmiskäsityksellä on valtava merkitys siihen millainen olen ihmisenä ja johtajana. 

Johtamisajatteluni pohjaa vahvaan uskoon ihmisen kyvykkyydestä ja hyvyydestä, luottamukseen, ihmisten onnistumisen auttamiseen, vuorovaikutukseen ja reiluuteen. Roolien merkitys on tullut myös tärkeäksi, roolien muuttamisella saadaan ihmisten toiminta muuttumaan ja passiivisuus kääntymään aktiivisuudeksi. Yksi keskeinen johtoajatukseni onkin, miten saada jokainen kiinnostumaan asioista ja tulemaan aktiiviseksi yhteisön jäseneksi ja nauttimaan siitä. On osattava päästää itse irti, vapauttaa. Se vaatii rohkeutta astua epävarmuuteen, siihen että hallinta ei ole enää minulla, mutta ihmiset pystyvät tekemään asiat hyvin, paremmin kuin minä yksin pystyisin. Ryhmän voimaan uskominen on tullut tärkeäksi. Sekin vaatii uskallusta astua epävarmuuteen, ettei minulla pidä olla vastauksia vaan yhteisen keskustelun kautta saamme ratkaistua asiat parhaiten. Tämä yhteistyön voima on tullut monta kertaa testattua. Ja näissä tilanteissa on oltava rohkea ja antaa ihmisten ideoiden toteutua, näin syntyy aktiivisuus.

Uskon siihen, että johdonmukaisuudella, selkeillä, laajoilla rajoilla, joiden sisällä on paljon vapautta, missä keskustellaan ja yhdessä ratkaistaan asioita yhteisen päämäärän hyväksi, syntyy ilmapiiri, jossa ihmisten on hyvä olla ja he ovat luovia sekä aktiivisia. Hyvästä olosta, luovuudesta ja aktiivisuudesta syntyy hienoja tuloksia. Uskon siihen, että asiat ovat lopulta henkisiä, taito on luoda tämä henkinen tila. Sitä kohti matkatessa on johtamistyötä hyvä tehdä ja oppia koko ajan uutta. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat